torstai 12. huhtikuuta 2012

Vernan ja Nooran tarina


Minun päivittäisessä blogiseurannassa on useampi blogi, joiden kirjoittajat sairastavat ja ovat sairastaneet syövän. Eilen törmäsin blogiin, jossa oli linkattu Pitkäperjantaina esitetty Inhimillinen tekijä, Vernan ja Nooran tarina (näkyy Areenassa 6.5.2012 saakka). Aukaisin linkin ja ohjelma vei mukanaan. Siinä nyt 16 v. Verna kertoo mitä on sairastaa harvinaista syöpää, menettää ystävä syövälle, pelätä kuolemaa ja kipuja, menettää normaalista nuoren elämästä 3 vuotta. Ohjelmassa oli haastateltavana myös Nooran äiti Susanna. Noora oli juuri tuo Vernan ystävä, joka ei selvinnyt syövästä, vaan kuoli siihen noin vuosi sitten. Tytöt tutustuivat samassa sairaalassa sairastaessaan samaan aikaan samaa harvinaista syöpää. Katsoin ohjelmaa ja silmät kostuivat kun kuunteli noiden ihmisten kokemuksia syövästä, kuolemasta, kivusta, yksinäisyydestä mutta myös taideterapiasta, joka auttaa käsittelemään omia tunteita vaikeina aikoina.
Minä en pysty käsittämään pienen pientä osaa noiden ihmisten tuskasta, kivusta, "kuplasta", jonka syöpään sairastuminen aiheuttaa. Samoin Susannan vaiheet oman tyttären sairastuttua ja kuoltua syöpään, pysäytti miettimään niitä tuntemuksia, joita hän äitinä on joutunut kokemaan ja kokee edelleen.

Ei kommentteja: