Eilen kiikutin postilaatikosta juniorille kirjeen. Kirjeessä oli kutsu syksyn kutsuntoihin. Kirje sisälsi myös tuon kuvassa näkyvän ohjekirjasen "Varusmies 2012". Utelin eilen illalla juniorilta kirjeen sisällöstä, kun tulin treeneistä ja kokouksesta. Sanoin myös jonkun oman mielipiteen armeijaa käsittelevään keskusteluun. Sain siihen juniorilta sellaisen kommentin, ettei asiasta mamman mielipiteitä kysellä vaan tehdään ihan omat ratkaisut! Tänään selasin mielenkiinnolla tuota opusta. Jos olisin itse nyt juniorin ikäinen, niin miettisin vakavasti armeijan käymistä. Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan 1.4.1995, jolloin itse olin auttamattomasti liian vanha käymään armeijaa.
Meitä lähimpänä oleva varuskunta on Pohjois-Karjalan Prikaati Kontiorannassa, jossa suurin osa paikkakunnan nuorista käy armeijan. Tämä varuskunta on paljon kritiikkiä saaneella puolustusministeri Stefan Wallinin lakkautuslistalla. Varuskunta lakkautetaan 1.1.2014 alusta. Saas nähdä otetaanko Kontiorantaan enää alokkaita heinäkuussa 2013, jolloin juniorilla olisi mahdollista aloittaa armeija. Seuraavaksi lähin varuskunta on sitten Kajaanissa, jonne suurin osa varmaan suuntautuu. Tuossa opuksessa oli esittelyt myös erikoisjoukoista, jonne pidetään omat pääsykokeet. Onhan tuolla armeijan saralla opuksen mukaan mahdollisuudet vaikka mihin, kun motivaatio on vain kohdillaan.
4 kommenttia:
Kyllä se eräänlainen elämänmuutos on kun lapsi lähtee armeijaa,miehiähän ne ovat vaikka äidit pitää aina lapsina:)
Uskon, että olisit sekä pärjännyt että viihtynyt armeijassa. Minulle oli heti selvää, että menen armeijaan, kun se Suomessa mahdolliseksi tuli ja aloitinkin heti lukion jälkeen kesällä oman urani. En kadu yhtää, harmittamaan vai jäi, etten mennyt RUKiin, vaan valitsin lentiksen.
Vaikka ura armeijassa ei sitten ollutkaan minun juttu, niin seuraan tiiviisti puolustusvoimien uutisia ja onhan tuo aika iso juttu mitä Wallin pisti alulle. Toki säästöjä tarvitaan ja sota ei ole kovin todennäköistä, mutta työpaikkojen katoaminen on huono juttu.
Suosittelen muuten pojille kaiken koulutuksen ja muun mahdollisen ottamista irti armeijasta, mutta kuka tälläistä vapaaehtoista naista uskoo. :)
Ritva: Lapset ovat "lapsia" aina ja heille toivoisi kaikkein parasta :)
Nora: Uskon itsekin siihen, että olisin pärjännyt ja tykännytkin. Niin nuo isot ja negatiiviset ratkaisut henkilöityvät hyvin usein, vaikka taustalla olisikin useamman puolueen ratkaisu (en tosin tiedä miten tässä asiassa oli?). Mutta kyllähän se monelle täällä päin asuvalle on taas iso muutos, kun armeijan työmahdollisuuksia ei ole kuin muuttamalla työn perässä toiselle paikkakunnalle. Kun katsoin sitä joukko-osasto karttaa, niin jättäähän se tänne entiseen Pohjois-Karjalaan ison aukon ja vielä kun kuitenkin ollaan rajamaakunta.
Minäkin suosittelen tällä elämänkokemuksella tuota koulutuksen ja varsinkin johtamiskoulutuksen ottamista irti armeijasta, mutta arvaa olenko minä liian lähellä sanomaan asiasta. Toivottavasti myös niillä sivulauseilla on jonkinlainen merkitys, kun omia ratakisuja sitten tekee :))
Mä olen katsonut tv:stä kaikki viime vuosien aikana tulleet armeija-aiheiset tositv-setit. Onneksi siellä on vielä niitä, joilta löytyy asennetta. Noiden pitäisi kertoa pari vuotta armeijan jälkeen, että miten on vaikuttanut opiskeluihin ja työn saantiin jne.
Minä voin ihan rehellisesti sanoa, että sain ensimmäisen varsinaisen työpaikkani siksi, että olin käynyt armeija. Myös se, että olin kilpaurheilija toimi buusterina. Mutta nuorten pitäisi ymmärtää, että kyllä armeijaa vaan katsotaan yhä hyvällä, vaikka merkitys onkin laskenut vuosien saatossa.
Lähetä kommentti