Tänään oli ensimmäinen talvinen vapaapäivä, jolloin oli mahdollisuus lähetä kuvailemaan silloin kun aurinko näyttäytyi ja valoa riitti. Loppuviikosta havahduin huomaamaan, että päivä on pidentynyt jo ison askeleen. Tammikuu on hävinnyt historiaan ihan huomaamatta.
Minun omat vapaa-ajan projektni kiehtovat tällä hetkellä ihan täysillä. Tänään olisi ollut mahdollista lähteä penkkiurheilemaan ihan ilmaiseksi koriksen ja jääkiekon pariin ja sen jälkeen vielä ilmaiseen konserttiin, jossa olisis esiintynyt Happoradio ja Kaukolaispartio.
Mutta ei vaan jaksa niin paljon kiinnostaa. Paljon kivempaa oli käydä valokuvailemassa, kirjoittaa blogitekstiä, virkata Isoäidin neliöitä ja kohta opiskella.
Onneksi huomenna pääsee hieman elämään sosiaalisemmin. Nimittäin vuorossa on ensimmäinen Ladys Cup-turnaus. Joukkuepeliä ei ole pelattu koko talvena, mutta toivotaan, että menee vanhalla rutiinilla. Minun täytyy ottaa mukaan rento asenne, jotta voisi nauttia pelaamisesta täysillä.
Juoksulenkit ovat jääneet muutaman viikon ajan vähemmälle pakkasten takia. Eilen kävin ostamassa teknisen alus- ja välikerraston City-marketin ALE:sta. Tilasin myös talvijuoksupuvun. Millään ei meinaa mennä minulle jakeluun, etten tarvitse enää 40 numeron takkia vaan numero 38 riittää. Iso takki menee vielä vaihtoon, mutta housut olivat sopivat. Logiikka pettää täysin, kun tilaa numeron 38 housut ja numeron 40 takin!! Vielä pitää käydä ostamassa juoksupipo, alusmyssy ja hanskat. Sitten voisi harrastaa eskimojuoksua.
Töissä tämä tammikuu on mennyt oikeastaan aika rennolla otteella. Töitä on kyllä yllin ja kyllin, mutta oikea asenne tekemiseen on löytynyt. Yhden ison projektin aloituksen viivästyminen saattaa vaikuttaa asiaan. Mutta kuitenkin turhaa stressaamista on ollut vähemmän ja yötkin on tullut nukuttua ihan kokonaisina.
Töissä kamppailen yhden positiivisen ongelman kanssa, kun huhtikuun loppuun pitäisi merkitä kalenteriin vielä 18 lomapäivää. Päivystykset, kalenteriin laitetut merkinnät ja työpaikan muutto vaikeuttavat vain tätä ongelmaa entisestään.
Voi, että kun jonkun asian voisi unohtaa delete-nappia painamalla. Sen jälkeen et pienemmissä unissassikaan muistisi kyseistä asiaa! Kamppailen jatkuvasti tuon deletoinnin ja toiminnan välillä.
Olen niin älyttömän iloinen, että kun aukaisin suuni yhdestä omasta ongelmasta, niin yksi työkaveri soitti varta vasten ja halusi auttaa asiassa.
Miten minusta tuntuu, että kun olen vapaa-ajalla ihan omasta halusta epäsosiaalinen, niin töissä tauoilla olen jatkuvasti äänessä kertoilemassa kaiken maailman juttuja ja tapahtumia omassa elämässä.
Meillä on menossa työpaikan muutto kahdessa aallossa. Ensimmäisen aallon muutto alkaa olla tehty. Minä en vaan tajua, miten tuollainen asia kuin työpisteen muutto voi ottaa aikamiehille noin lujille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti