sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Lähtöpäivä


Sunnuntaipäivä valkeni aurinkoisena ja oli mukava valmistautua lähtöön. Päivä meni tosi nopeasti eikä juniorin kanssa keretty näkemään kuin vilaukselta. Juniorilla oli kahden lajin päivä, säbässä turnaus ja fudikesessa peli. Amulla oli historiallinen hetki, kun molemmat olivat samaan aikaan aamupalapöydässä ;))
Pakkailin matkalaukun ja puuhastelin koiran kanssa. Koira kyllä aavisteli lähtöä, kun otin matkalaukun esille. Lento Helsinkiin sujui nopeasti. On se vaan niin helppoa matkustamista. Yöpymisen olin varannut hotelli Pilotista ja siellä nyt naputellaan juttua lähtöfiiliksissä. Huomenna herätys kuudelta, aamupalalle ja kuljetus lentokentälle. Sitten ei kun Finnairin siivillä kohti Madeiraa....


lauantai 25. syyskuuta 2010

Lähtö lähenee

Nyt voi huokaista jo ihan pikkasen. Viikko ennen lomaa on takana ja tekemättömät työt on saatu kuta kuinkin mielen päältä pois viereksimästä. Työasiat pyörivät vielä kuitenkin mielessä ja ajatukset käyvät kierroksilla. Eilen illalla hoitelin vielä muutaman työasian s-postiin töihin jääneille. Tänään menin työpaikalle kopioimaan ja faxaamaan juniorin pelaajasopimuspapereita liittoon, kun työkaveri soitti vielä yhdestä työasiasta. Kysyin, että mistä tiesit, että olen työpaikalla? No hän tuli myös sinne ja hommaa saatiin taas eteenpäin. Näin ne asiat hoituvat.
Tänään olen pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa ja yrittänyt saada kotiasioita siihen malliin, että reissuun on kiva lähteä ja juniori pärjäisi täällä kotimiehenä.
Pakkaamisen jätän suosiolla huomiseksi. Nyt alkaa jo hiemppasen jänskättämään <3 Kävin  tänään postista lisää lukemattomia Wallandereita. Muutama lähtee mukaan matka- ja iltalukemiseksi.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Mix


Viikko menee liian nopeasti eteenpäin. Päivät ovat yhtä aikataulutettujen menojen sumaa. Tänään minulle kommentoitiin, että kävelen liian lujaa! Ei se ole ihme, kun aina on kiire paikasta A paikkaan B. Mitään ei kerkiä tekemään kunnolla, vaan aina on sellainen tunne, että jotain jää tekemättä. Ja niin jääkin. Minne minulla on kiire? No kahden viikon lomalle, tietty!!!!!

tiistai 21. syyskuuta 2010

Yöpöytämeemi part two


Viime vuoden kesäkuussa kirjoitin yöpöytämeemin ja esittelin siinä sen aikuisen yöpöytäni. ja sen sisällön.  Tuon jälkeen olen muuttanut ja nyt haluan esitellä tämän hetkisen yöpöytäni ja sen sisällön. Minun yöpöytäni on vanha pärekori, jonka teko ei kuulemma ihan keneltä vaan onnistu. Pärekorini on kulkeutunut minulle isäni lapsuuden aikaisesta kodista. 
Pärekori sisältää Madeiran matkaoppaan, Halensin uusimman esitteen, käsirasvan, jalkarasvan, pyyhkeen ja korin päreiden välistä kännyn laturin pihan. Näiden lisäksi korissa on yksi mainoslehti, jossa esitellään yhtä himoitsemaani synttärilahjaa. Lahjan meinaan ostaa osaksi työpaikalta saamallani (siis toivottavasti saan) lahjarahalla.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Kirsikkainen


Tunnustuksia on aina mukava saada. Silloin tietää olevansa toiselle tärkeä. Kiitos Aili-mummo kirsikkaisesta tunnustuksesta ;)) Aili-mummo ja minä asumme aika lähekkäin, ihan naapurikunnissa. Olen muuten ollut hänen kotikunnassaan joskus kauan sitten töissäkin muutaman vuoden. Aili-mummo nauttii mummoudesta ja tykkää kirjoittaa runoja ja blogia. Käyn lukemassa hänen kuulumisensa aina suurella mielenkiinnolla.
Tunnustuksen myötä minun pitää ensimmäisessä tehtävässä kertoa kolme itselle rakasta asiaa, jotka ovat:
1. Juniori
2. Koti
3. Lukeminen ja kirjoittaminen
Ensimmäinen oli helppo ja toinenkin kohtalaisen helppo. Kolmatta asiaa piti miettiä jo vähän kauemmin. Muutaman vuosi sitten tuo kolmas rakas asia ei olisi ollut tuollainen.

Toinen tehtävä on kuvailla minulle rakas kuva:
Rakas kuva liittyy tietysti rakkaisiin asioihin ja yli kaiken rakkain asia on tuo 1. mainittu eli juniori. Häneen liittyy myös rakas kuva, jossa juniori istuu sylissäni. Sellaisia kuvia ei minulla ole muuten montaa. Tietenkin hän oli sylissä, silloin kun hän oli vauva. Mutta tuo rakas kuva on otettu ehkä silloin kun hän oli viisi tai kuusi vuotta. Juniori ei ole koskaan ollut sylissä viihtyvää tyyppiä. Mutta tuolloin olimme käymässä minun ex-ex-työkaverin luona ja hän otti tuon kuvan, jossa molemmilla meillä on hymyn kare suupielissä ja kuvasta näkyy, että hetki on ollut ONNELLINEN ;))


sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Prinsessa



Eilen aamulla kun kerroin juniorille, että menen illalla  katsomaan elokuvan Prinsessa, juniori kertoi että elokuva oli kuvattu Niittylahden Opistolla. Hämmästelin asiaa, koska en ollut kuullut enkä lukenut asiasta aikaisemmin. Niittylahden Opisto sijaitsee entisen Pyhäselän kunnan alueella, jossa tuli pyörittyä edellisen työn puolesta enemmänkin. Opisto on nykyisin Pohjois-Karjalan Ammattiopiston yksi opetuspiste, jossa on mm. nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajien koulutus, luonto- ja ympäristöalan koulutus ja näyttelijäntyön koulutus.
Prinsessa on kertomus "Kellokosken Prinsessana" tunnetusta Anna Lappalaisesta, joka vietti yli 50 vuotta elämästään mielisairaalassa. Elokuvassa prinsessaa esittää näyttelijä Katja Kukkola, joka on eläytynyt prinsessan rooliin sata lasissa. Mikä loistava valinta prinsessan esittäjäksi! Muutenkin elokuvaan on saatu vangittua mielisairaalan henki ja mielisairaiden hoidossa käytettyjä metodeja, kuten lobotomia.



Lapsena meillä oli "ruokamiehenä" mielisairas mies, joka pystyi elämään lääkkeiden avulla avohoidossa. Mies kävi meillä syömässä kaksi kertaa päivässä ja maksoi jonkinlaista ruokarahaa kuukausittain. Muutaman kerran hänen mielenterveytensä järkkyi ja siitä seurasi aina sairaalajakso. Muuten hänellä oli televisio paljon aikaisemmin kuin meillä kotona ja kävimme hänen luonaan katsomassa ohjelmia. 


lauantai 18. syyskuuta 2010

Ongella


Oltiin eilen viettämässä työpaikan liikuntailtapäivää Haapalahden Lomakylässä  Enossa eli ihan samassa paikassa kuin viime syksynäkin. Päivän teema oli mato-onkikisat. Minäkin ongin mato-ongella parinkymmenen vuoden tauon jälkeen ;)  Päivän järjestäneet Peräkylän pojat olivat itse ihan ammattilaisia tässä  lajissa. Onkivermeet heillä olivat ihan eri luokkaa kuin meille harrastelijoille hankitut. 


Kalansaaliit vaihtelivat zerosta yli viiteensataan grammaan asti. Kalalajeina onnelliset kalamiehet ja -naiset saivat ahvenia, särkiä ja muikkuja. Minä jäin kokonaan ilman saalista, vaikka uitin kyllä matoa ihan ahkerasti ja hoin mantraa: Anna Antti ahvenia!


No palkintoja riitti onneksi myös meille saaliitta jääneille ja talven kylmille on uusi pipo hyllyssä Onkikisan jälkeen saunottiin ja minä uin kylmässä vedessä. Juomia ja juttuja riitti kotimatkalle asti. Käytiin tutustumassa Joensuun pohjoisempaan taajaman grilliin ja baariin ja hämmästys oli suuri, kun sieltä löytyi oikein viihtyisä grilli, joka tyydytti suolaisen nälän kotimatkalla. Mukavaa, kun työporukasta löytyy eri alan harrastajia ja näin voidaan tutustua myös eri lajeihin. Työpaikan pikkujoulukin on jo merkitty plakkariin ja silloin harrastetaan kulttuuria.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Sanaton


Luin muutamassa päivässä Matti Mäkelän kirjoittaman Rakkausromaanin. Olen ihmeissäni ja sanaton. Voiko tuollaista kirjaa kukaan kirjoittaa, ilmeisesti! Yleensä jätän kirjan kesken, jos en vaan saa juonesta kiinni tai kirjan teksti menee yli hilseen. Vaikka pyörittelen päätäni, oli kirja kuitenkin pakko lukea loppuun. Otin kirjan lukulistalleni, koska Matti Mäkelä asuu Pyhäselässä (nykyisin Joensuuta) Nivan kylässä ja ajattelin, että paikallisen kirjailijan tuotantoa on jollain lailla tunnettava. Tiedän, että hän puhuu mielellään maaseudun puolesta, mutta en tiennyt aikaisemmin, että hän puhuu ahkerasti myös miesten aseman puolesta. Tuon viimeisen näkökannan vuoksi ymmärrän kirjan sisältöä ihan himpun verran enemmän.


Joskus työpäivänä voi nautiskella näinkin kivoista rantamaisemista. Vaikka maastoutuminen olikin täyttä työasiaa, antaa luonnossa liikkuminen myös jotain nautintoa työpäivään. Muuten viimeiset viikot ovat olleet töissä yhtä asiasta, tehtävästä ja paikasta toiseen kirmaamista. 


sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Maantietoa

 

Kuva täältä.

Minun ei ole tarvinnut koskaan opetella maantiedon tunnilla USA:n osavaltioita eikä minun ole koskaan tarvinnut kerätä kasveja koulun biologiantunnille. Kun maailma on pienentynyt ja välimatkojen merkitys vähentynyt internetin & matkustelun johdosta, olen törmännyt tähänkin puutteeseen elämässäni. Jo aikaisemmin olen säännöllisesti lukenut muutamaa blogia, joita kirjoitetaan USA:ssa. Ja nyt juniorin serkku läksi vaihtariksi USA:n Pennsylvaniaan vuodeksi. Hän pitää On my Way-blogia vaihtarivuodestaan, jota innolla ja mielenkiinnolla seuraan. Jo ensimmäisinä kouluviikkoina hänen piti opetella uudessa maassa & koulussa osavaltiot ulkoa. Hänen facebook-profiilissaan joku antoi linkin osavaltioiden opetteluun. Olen pelannut muutaman kerran tätä muistipeliä osavaltioilla. Toivottavasti vuoden päästä osaan laittaa suuremman osan osavaltioista oikeille paikoilleen.


Wallander


Blogi pitää minut ajan tasalla kolmen viime vuoden tapahtumista. Tuossa muutama postaus sitten väitin, että sain nämä Wallanderit  juniorilta synttärilahjaksi, mutta kuvat ja postaukset todistivat muuta. Sain nämä kirjat joululahjaksi. Palomuurin luin heti joulun pyhinä. Viidennen naisen sain luettua juuri äsken.
"Ehkä hän tarvitsi valmistautumisaikaa? Hänen piti käydä loppuun sisäinen siirtymä, joka oli vielä kesken. Vai tuntuiko hänestä, että hän tarvitsi vapaavyöhykkeen, jolla voisi muutaman minuutin ajan miettiä kaikkea tapahtunutta? Häntä paleli ja kaikki tuntui hänestä epätodelliselta."
"Wallander löi pintaan reiän ja tajusi seisovansa kuilun partaalla. Silloin hän päätti solmia vertauskuvallisen köyden elämän ympärille ja ruveta laskeutumaan sen avulla kuiluun. Hän ei tiennyt, mihin se Yvonne Anderin tai hänet itsensä johtaisi."
Dekkari 600 sivua täynnä psykologiaa, jännitystä, ihmissuhteita töissä ja yksityiselämässä, poliisin työtä, juoni  täynnä kiemuroita ja loppujen lopuksi kaikkeen löytyy syy ja seuraukset.


Eilen


Eilen päivällä käytiin koiran kanssa taas kummastelemassa kesän muuttumista syksyksi läheisellä meluvallilla. Pallon katoamisesta voitte käydä lukemassa täältä Jepen omasta blogista. Kuivuneet apilat ja muu kasvillisuus on rumaa kesän kukintoihin ja väreihin verrattuna. 


Kesällä niin kauniit apilan kukat ovat muuttuneet kuiviksi, ruskeiksi, maahan taipuneiksi raadoiksi. Mutta syksyn keskellä jaksaa vielä muutama kukka jatkaa kesäistä, värikästä kukintoaan. Seuraavassa kuvakavalkaadi lohduttamaan ja muistuttamaan, että sieltä se uusi kesä tulee jossakin vaiheessa.


Hiirenherne


Peltosaunio


Peltovalvatti



Puna-apila



... ja sininen taivas ;))


lauantai 11. syyskuuta 2010

Blogi 3 v.



Torstaina 9.9. blogini täytti 3 vuotta. Siis kolme vuotta olen kirjoittanut julkista päiväkirjaa tänne virtuaaliin, jota periaatteessa kaikki ihmiset maapallolla, joilla on koneessaan internet, voisivat lukea. Huikeeta edes ajatella tuollaista mahdollisuutta.  Tämän viikon Annassa oli lehden osiossa Pinnalla / Huomiot otsake Elämä Näytillä. Otsakkeen alla oli haastateltu Helana Vartiaista (blogi Helenainen) ja Katja Presnalia (blogi Skimbaco)blogin pitämisestä.
Vastaanpa itsekin blogin synttäreiden kunniaksi samoihin kysymyksiin täällä omassa blogissani.
Miksi kerrot elämästäsi blogissa?
En ole itse varsinaisesti ajatellut kertovani itsestäni vaan olen ajatellut pitäväni päiväkirjaa virtuaalisesti. En haikaile blogilleni suuria lukijamääriä, mutta totta kai olen iloinen jokaisesta lukijasta ja kommentista blogissani. Ihan blogin alkumetreillä kerroin sukulaisille ja ystäville blogin osoitteen ja toivoin tätä kautta pitäväni heidät jollakin lailla ajan tasalla elämästäni. Ainakin siskoiltani olen saanut myönteistä palautetta siitä, että tätä kautta he pysyvät paremmin kärryillä kuulumisistani. Toisaalta taas he tietävät joskus syvemmän merkityksen hieman ympäripyöreisiin kirjoituksiini täällä blogissani ;))
Mikä on hienointa, mitä bloggaaminen on elämääsi poikinut? 
En ole haikaillut mainostuloja enkä kutsuja tilaisuuksiin blogin kirjoittamisen myötä. Mutta sellainen pieni kutina minulla on, että olen saanut blogini kautta muutaman uuden virtuaaliystävän. Enkä kyllä ihmettelisi yhtään, että jos näiden ystävien kanssa osuisin joskus silmätysten, niin etteikö juttu luistaisi ihan livenäkin.
Mikä trendi on nyt mielestäsi ajankohtainen?
Olen äärettömän iloinen, että minun lemppariblogilistallani on eri ikäisten kirjoittajien kirjoittamia blogeja. On mahtavaa, kun voi kommentoida blogeja, vaikka tietää sen kirjoittajan olevan kolmekymmentä vuotta nuoremman kuin itsensä tai asuvan/elävän välimatkojen päässä minusta. Tämä virtuaalisuus on lähentänyt sukupolvia toisiinsa ja lyhentänyt välimatkoja.
Sitaatti blogista:
Eihän tässä näin pitänyt käydä! Luulet, että aika auttaa ja pääset irti asiasta. Ei tapahdu mitään vaan junnaat paikoillasi. Tiedät, että solmu pitäisi jollain lailla saada aukeamaan ja vapaus koittamaan. Mutta kun koukuttaa aina vaan....

Valloitus


Ostin uuteen kotiin uuden ruokaryhmän eli ruokapöydän ja tuolit. Koska entisen ruokapöydän koko ja väri eivät natsanneet uuteen kotiin, laitoin entisen kokonaisuuden kiertoon. Muutama viikko sitten sain vihdoin ja viimein ruokailuryhmän tänne uuteen kotiin. Olen siihen enemmän kuin tyytyväinen! Pöydän ympärille mahtuu hyvin neljä tuoli, mutta ostin viidennen tuolin vähän niin kuin jemmaan. Jos joskus pöydän äärelle tarvitaan enemmän kuin neljä tuolia. Viides tuoli on hieman erillään. Kuvien perusteella arvatkaa kuka on valloittanut ylimääräisen tuolin ja nauttii uudesta, kalliista, hiensota, pehmeästä, kivan värisestä tuolista???


Kuningas valtaistuimellaan!




Muistoja


Viime kesän häistä jäi mukavia muistoja ;) Hääjuhlasta muistoksi annettiin kynttilä, jonka ympärille oli kääritty Viivi ja Wagner-sarjakuva häiden väriin sointuvalla nauhalla. Jos en olisi osallistunut hääpaikan purkamiseen seuraavana päivänä, minulla ei olisi sitä yhtäkään muistokynttilää mukanani. En nimittäin muistanut ottaa kynttilää mukaan, kun läksin häistä. Varmaan siellä oli muitakin, jotka eivät muistaneet, koska seuraavana päivänä kynttilöitä oli jäljellä vielä tosi paljon. Minäkin jemmasin kynttilöitä mukaani sitten hieman enemmän kuin yhden. Tuossa ruukussa, joka koristaa nyt ruokapöytäämme kynttilät sisällään, oli häissä vaahtokarkkeja. Myönnän, olen perso vaahtokarkeille ja häissä tulikin syötyä niitä enemmän kuin laki sallii! Mutta noista muistojutuista muistuu kesäiset häät mieleen ja muistuttaa minua monesta mukavasta asiasta ;))


keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Asupostaus


Laitetaanhan välillä eetteriin asupostaus. Olen tänä syksynä onnistunut saamaan postimyynnin kautta ihan kivoja ja sopivia vaatteita itselleni. Pidän ihmeenä, että kahdet postimyynnistä tilaamani housut ovat olleet minulle sopivia. Toisia piti hieman lyhentää, mutta tilaamani farkut olivat ihan sopivat! Halensin farkkuja voi tilata eri lahkeenpituuksilla ja se on jo extraa. Mutta sitten löysin  yhdestä kuvastosta aivan ihana yöasun itselleni. Tykkään nukkua yöhousut ja paita päällä. En ole varmaan kolmeenkymmeneen vuoteen käyttänyt yöpaitaa vaan aina lyhyitä tai pitkiä yöhousuja ja paitaa eri hihan pituuksilla. Tällaiset ihqut ruusukuvioiset pöksyt sävyttävät yöuniani tulevina öinä.



maanantai 6. syyskuuta 2010

Täydelliset kynnet


Ranskalainen manikyyri:
1. Lakkaa kynnen vapaa kärki
    Nail White Tip -lakalla
2. Levitä päälle kerros
    French Manicure -lakkaa
3. Crystal Base & Top Coat viimeistelee
    ranskalaisen manikyyrin


Kivaa kokeilla. Jos vielä joskus oppisi tämänkin lajin ;))


sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Lukemattomat


Muuton yhteydessä laitoin kirjahyllystäni kiertoon muutaman laatikollisen kirjoja. Järjestellessäni uudessa kodissa uuteen hyllystöön muuttokuormassa tulleet kirjat, valkkasin sieltä lukemattomat kirjat eri pinoon. Nämä lukemattomat kirjat napottavat nyt makuu-/työhuoneessani olevassa hyllyssä. Wallander on jo siirtynyt hyllystä lukulampun alle. Minulla on pieni aavistus, että tuon Wallanderin olen lukenut joskus aiemmin. Wallanderit ovat myös sellaisia kirjoja, joita tykkään lukea. Nyt vaan sormet syyhyävät koko Wallander-sarjan kimppuun.
Kurt Wallander -sarja (linkki)

    lauantai 4. syyskuuta 2010

    Reissuun


    Niin kuin olen muutaman kerran täällä vihjaillut , olen lähdössä kolmen viikon päästä reissuun. Viime viikolla tulivat kaikki liput ja tänään etsin passin muuton jäljiltä.  Oli tarkistettava  passin voimassa oloaika, ettei vain jäisi ihan viime tippaan. Lähden Madeiralle lomailemaan viikoksi. Reissu on itsensä hemmottelua opiskelurupeaman päätteeksi. En taida ennen reissua saada opinnäytetyötä palautettua, mutta ei se kuitenkaan kaukana ole. Reissussa voin yhtenä päivänä nostaa itselleni maljan täyskymppien kunniaksi. Muuten en niitä  juhlia meinaa juhlia. Katsotaan sitten, kun saan tutkinnon suoritettua. Jos sitten löytyisi aihetta vaikka kakkukahvit tarjota joillakin kokoonpanoilla ;))



    Jäätelö


     Minä tunnustan, että tykkään jäätelöstä aivan valtavasti. Viime talven minulla oli pakasteessa jatkuvasti Pirkan Choko Grande suklaatikkuja. Nuo suklaatikut ovat minun makuuni sopivan kokoisia ja sopivan makuisia. Jätskivalikoima pakasteessani riippuu ruokakaupan jätskivalikoimasta, jossa käyn ruokaostoksilla. Muuton jälkeen ei uuden ruokakaupan isosta jätskivalikoimasta useinkaan löydy noita Pirkka suklaatikkuja. 
    Noin vuosi sitten olin opiskeluihin liittyvällä luennolla, jossa luennon pitäjä oli tehnyt kaupallisen alan tohtorin väitöskirjansa brändistä Tom & Jerry´s. Hän kertoi luennollaan taustoja ja oman tutkimuksen vaiheista aiheesta. Se oli mielenkiintoista kuultavaa! Tänä kesänä olin yhtenä hellepäivänä yhdistetyllä ruoka- ja kahvitauolla työpaikan läheisellä huoltoasemalla ja valkkasin kahvin seuraksi jäätelön. Vasta pöydässä ruvetessani avaamaan jätskiä huomasin sen olevan Ben & Jerry´s jätski (yläkuvassa). Jätski maistui taivaalliselta ja juuri kahvin kanssa tuollainen keksi-jätskiyhdistelmä on parasta. 
    Kahvin kanssa maistuu myös Domino keksijätski. Näitä on saatavana vaniljan ja mansikan makuisella jäätelöllä.



    perjantai 3. syyskuuta 2010

    Tunnustusta pukkaa


    Perheenäiti Ulkomaanelämää-blogissaan ojensi minulle tunnustuksen. Olen kiitollinen tästä huomaavaisuudesta!
    Tunnustuksen myötä kirjoitan seitsemän asiaa itsestäni:
    1.  Työskentelen miesvaltaisella alalla; kokouksissa ja palavereissa olen yleensä ainoa nainen.
    2. Tällä hetkellä tykkään työstäni, haasteista siinä ja sen sisällöstä. Työ on minulle melkein liian tärkeä asia elämässäni ja antaudun sille ehkä vähän liikaa.
    3. Minun yksi harrastus on ollut kahdeksan vuotta opiskelu. Sen aikana olen suorittanut jo kaksi tutkintoa ja kolmas on pikkuista vaille valmis.
    4. Vaikka elämä ei ole useinkaan mennyt suunnitelmien mukaan, vaan on joutunut tekemään suuria muutoksia elämässään, ei se ole tehnyt minua kyyniseksi. Se on kyllä aiheuttanut sen, että 
    - en ole kenestäkään muusta ihmisestä riippuvainen
    - minun on erittäin vaikea pyytää apua keneltäkään vaan yritän pärjätä itse
    5. Pieni perheeni on minulle tällä hetkellä rakkain asia maan päällä ;))
    6. Tämän vuoden muistan siitä, että olen muuttanut, täytän täysiä kymmeniä ja saan suoritettua neljännen insinöörin tutkinnon.
    7. Tämä oli kiva haaste!
    Tämä haaste pitäisi luovuttaa seitsemälle bloggaajalle. Minä teen niin, että luettelen seitsemän seuraamaani blogia. Nämä bloggaajat ja muutkin voivat ottaa haasteen vastaan.


    torstai 2. syyskuuta 2010

    Arvonta


    Tiedän, että Stansta, jonka blogissa on ARVONTA meneillään, tykkää kuvata taivasta ja pilviä niin kuin minäkin. Tuplaan arpalippuni määrän arvonnassa, kun linkitän arvonnan tänne omaan blogiini. Eli mahdollisuuteni olla voittamatta arvonnassa lisääntyvät ;))

    keskiviikko 1. syyskuuta 2010

    Syksy


    Elokuu oli ja meni. Tänään on jo syyskuu. Sunnuntaina oli mukavan aurinkoinen päivä ja ulkonakin oli ihan kiva taivastella. Luontokin esitteli vielä rippeitä kesästä.


    Tänään illalla ei tiennyt sataako vai paistaako. Luonto olikin vähän aikaa sellaisen valo- ja värikontrastin vallassa, että ei mitään rajaa!



    Este


    Toissa päivänä, kun läksin töistä kotiin, tuli tutulla tiellä vastaan este. Eipä oikein voi tehdä mitään, kun autojono jumahtaa paikoilleen. Onneksi este ei ollut pitkään pystyssä, vaan aika nopsaan päästiin jatkamaan matkaa. Onneksi muut joen ylittävät sillat ovat niin korkeita, ettei tällaisia esteitä niillä tarvita Tänään oli Karjalaisessa juttu, mitkä reitit ovat nopeimpia tällä hetkellä kun kaupungin ohiajotiellä tehdään tietöitä. Taksit ja hälytysajoneuvot tietävät kuulemma nopeimmat reitit. Se varmaan pitää paikkansa. Puskaradion on toimittava ja ainakin hälytyskeskuksissa on oltava tieto tietöistä ja esteistä tiellä.