Leena Lehtolaisen uusin Maria Kallio -dekkari "Minne tytöt kadonneet" tuli lukaistua läpi. Niin kotoista luettavaa. Tykkään aivan valtavasti Lehtolaisen kirjoitustyylistä, varsinkin näissä Maria Kalliosta kertovista. Kirjassa Maria joutuu selvittämään mamu-asioita ja onhan siinä taas Marian perhe-elämäänkin paneuduttu. Kivaa lukea kirjasarjaa, jossa jokainen kirja käsittelee omaa aihetta, mutta pohjalla on se elämän juoni, joka jatkuu kirjasta kirjaan.
Edit 27.8.2010 klo.19.30
Eilisen kirjoituksen jälkeen luin Annan numeron 32-33 ja siinä oli kirjoitus Leena Lehtolaisesta. Kirjoituksessa oli Lehtolaisen yhtäläisyyksiä Maria Kallioon.
- intohimo taitoluisteluun
- kissa nimeltä Venjamin
- Labroaigh-viski
- miehen matemaattiset taipumukset
Jään innolla odottamaan seuraavaa Maria Kallio dekkaria tai muuta Lehtolaisen tuotantoa. Vinkkinä tulevaan, Lehtolainen oli viettänyt keväällä kolme viikkoa Toscanassa ja sitä maisemaa hän tulee käyttämään jossakin tulevassa kirjassaan.
Kuva täältä.
2 kommenttia:
Valitettavasti Lehtolainen ei kirjoita seuraavaksi Maria Kallio -sarjaa, vaan jatkaa sitä Henkivartijalla, jonka päähenkilöä en nyt muista, vaikka senkin kirjan arvostelin. Siis Henkivartija kirja saa jatkoa.
Minulle tulee Anna ja luin saman jutun. Erityisen kiinnostava oli minusta juuri kuoleman spiraali, sillä rakastan taitoluistelua. Ja maailmassa on yksi viskimerkki, joka minulle kelpaa, mutta ei se ollut tuota merkkiä. Ja minulla ei kissoja vaan aina koira usein vahvistettuna tyttärenkin koiralla eli kaksi koiraa.
Kyllä Lehtolaisen kirjat kaikki kelpaavat, mutta erityisesti olen ihastunut tuohon Maria Kallio -sarjaan. Nytkin kuin luin viimeisintä, muistin tunnetiloja, paikkoja missä luin ja muita mielleyhtymiä aikaisempiin Maria Kallio kirjojen lukemisiin. Järjestelin eilen kirjahyllyä muuton jäljiltä ja siellähän Lehtolaisen kirjat nököttävät kauniissa rivissä. Samoin tykkään Marklundin kirjoitustyylistä. Näissä on jotain minun sieluani sykähdyttävää ;))
Lähetä kommentti