torstai 24. joulukuuta 2009

Kaunista



Talvinen luonto on ollut muutaman viikon aivan valtavan kaunis. Sunnuntaiaamu ennen joulua valkeni jälleen -20 asteen pakkaseen. Aamulenkillä otin talvisesta maisemasta kuvia, jotka toivon antavan voimia myös sitten niihin harmaisiin, sateisiin päiviin. Viime viikot ovat  olleet täynnä mukavaa vatsan pohjaa kutkuttavaa jännitystä, joka jatkuu joulun yli. Sitten varmistuu hakemani työpaikan kohtalo. Olen joutunut työstämään asiaa syvällisemmin ja tekemään mentaalista harjoitusta asian eteen. Mutta uskon, että tässäkin asiassa on mukana jonkinlainen suurempi tarkoitus.
Olen joutunut työstämään myös toista henkilökohtaista asiaa ja sen tiimoilta olen heittänyt pyyhkeen kehään jo useamman kerran. Ehkä joudun keräämään pyyhkeen pois lattialta tai sitten en! Mutta kyllä on taas vaikeaa saada selkeää kuvaa asiasta. Viime keväänä viimeksi taoin päätäni seinään melkein samanlaisesta asiasta eri ihmisen kanssa. Miksi minä aina törmään samanlaisiin tilanteisiin?
Joulu tulee olemaan minulle erilainen pitkään aikaan. Juniori lähtee serkkunsa ja tätinsä kanssa etelään toisen tädin luokse viettämään joulua. Minä jään kotiin karvaisen juniorin kanssa. Voin rauhoittua pitkillä vapailla ja duunata viimeisen opiskelutehtävän pois viereksimästä sekä miettiä opinnäytetyön kohtaloa. 


Ei kommentteja: