keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Menoa ja meininkiä

Uusi duuni on tuonut tullessaan työn täyteisiä päiviä. Onneksi minulla on nyt kiva työkaveri, jonka kanssa tuuraamme toisiamme ja muutenkin teemme yhteistyötä. Se antaa iloa tulevaisuuteen. Myös työntekijät ovat mukavia ja heidän kanssaan olen päässyt jo lähempiin keskusteluihin työasioista. Eilen käytiin avoin keskustelu pomon kanssa ja sekin selvitti tilannetta ja asioita varmaankin molemmin puolin.
Tänään olin ihan hassuna kun pankkitätini soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Minä rupesin heti kyselemään takaisin, että onko jokin minun pankkiasia pielessä?? Mutta hän vakuutti, että hänellä on tapana soitella omille asiakkailleen ja kysellä vain kuulumisia ja miten menee. Minulle hän soitti nyt ensimmäistä kertaa.
Sitten ihmettelen, että mitä varten aina pitää haikailla jotakin. Kun saavuttaa jotakin kivaa ja hyvää niin eikö kohta tule mieleen jotain muuta haluttavaa. Mitä varten ihan vaikka vain vähän aikaa ei voi olla tyytyväinen kaikkiin niihin asioihin, jotka ovat hyvin?


Ei kommentteja: